Psykologin kokemuksia lasten ja nuorten parista

Psykologin tarinoita lasten ja nuorten parista

Erään ihanan lapsen repimä viherkasvi alussa, epätoivossa, kun pelotti. Harjanisku ensimmäisellä kotikäynnillä lapselta, jonka kanssa meille tuli tosi tärkeä suhde. Hylätyksi itsensä kokevan lapsen raivo ja mustelmat ja raapimajäljet käsissäni kun hän suuttui minulle. Toisillemme kirjoitetut kirjeet, joista avautui yhteys silloin, kun puhumaan ei pystynyt.

Lue lisää Raunin psykologityön kokemuksista

Olen työskennellyt 15 vuotta psykologina lapsiperheasioiden parissa. Olen ollut koulupsykologina, KELA:n kuntoutuskokeiluissa joissa on tarjottu monimuotoista perhekuntoutusta perheille, jossa lapsella/lapsilla on neuropsykiatrisia häiriöitä (esim.ADHD ja autismin kirjon häiriöt), lastenpsykiatriassa sairaalaosastoilla ja poliklinikoilla. Olen ollut vuosien mittaan monenlaisissa kehittämisryhmissä ja erään kunnan kunnanhallituksen kokouksissakin lapsiperheasioissa. Liian usein töissäni lastenpsykiatriassa olen joutunut huomaamaan, että lapsen toteamattomien oppimisvaikeuksien ja neuropsykiatristen haasteiden ympärille on kehittynyt monenlaisia sosiaalisia, vuorovaikutuksellisia ja mielenterveyden ongelmia. Silloinkin toivoa on, mutta urakka suurempi kuin olisi ollut varhaisen tuen turvin. Ensimmäisissä työpaikoissani työskentelin aikuisasiakkaiden kanssa, joilla oli mielenterveyden haasteita ja aika monella psykoosihäiriöitä. Vastavalmistunut psykologi kuuli myös silloin monenlaisia lapsuuden tarinoita, jotka ehkä osaltaan johtivat tilanteisiin, joissa he nyt olivat. Mietin, mitä osaisimme tehdä toisin jo aikaisemmin, lapsuudessa ja nuoruudessa?

Rahanmenoahan kunnilla ja kaupungeilla riittää. Mutta mikä hinta laitetaan inhimilliselle kärsimykselle? Lapsiperheiden kanssa työskennelleenä psykologina mielessäni aktivoituu monia tarinoita, sekä tilanteita joissa olen ollut. Niistä saisi monta kirjaa kirjoitettua. Kuvia vilisee mielessäni. Lapsen epätoivo usein alussa, kun hänestä on tuntunut, että kaikki on hukassa. Erään ihanan lapsen repimä viherkasvi alussa, epätoivossa, kun pelotti. Harjanisku ensimmäisellä kotikäynnillä lapselta, jonka kanssa meille tuli tosi tärkeä suhde. Hylätyksi itsensä kokevan lapsen raivo ja mustelmat ja raapimajäljet käsissäni kun hän suuttui minulle. Toisillemme kirjoitetut kirjeet, joista avautui yhteys silloin, kun puhumaan ei pystynyt. Jäähyväiset, kun tilanne on jo ollut paljon parempi. Yhteiset leikit, hauskuus, huumori ja vahvuuksien ja toivon löytäminen, yksinäisyyden helpottuminen. Monet mahtavat, työtään sydämellä tekevät työkaverit eri työpaikoista.

Riittävien peruspalveluiden takaaminen lapsiperheille jo vauvavaiheessa, päiväkodeissa ja kouluissa on oman kliinisen kokemukseni pohjalta äärimmäisen tärkeä asia. Silloin eletään perheissä ”tuhannen taalan” hetkiä siinä mielessä, että silloin voimme vaikuttaa yhdessä vielä niin paljoon. Moni kunta ja kaupunki onkin panostanut peruspalveluihinsa, mutta kentällä eletään monenlaisten haasteiden kanssa. Toisaalle on vaikeaa saada ammattitaitoisia tekijöitä. Toisaalla väestömäärä kasvaa koko ajan jolloin palvelut laahaavat perässä. Saman kaupungin eri alueilla voi olla suuria eroja siinä, miten paljon ja minkälaista tukea lapsiperheissä tarvitaan. Lastenpsykiatristen lähetemäärien kasvu viime vuosina on saanut ammattilaiset ymmälleen. Syitä lienee monia, joista yksi on myös asenteiden muuttuminen lastenpsykiatriaa kohtaan. Avun hakemista ei onneksi enää pidetä häpeällisenä kuten aikaisemmin ja vanhemmat itse hakevat apua lapselleen ja itselleen. Yksi tärkeä syy kuitenkin lienee myös se, että peruspalveluista säästetään kunnissa.

Taloudellisesti ajatellen ongelmiin puuttuminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on kannattavaa! Eräs työnohjaajani kerran sanoi: ”Mietipä mikä säästö siinä tulee inhimillisen kärsimyksen lievittämisen lisäksi yhteiskunnalle jos onnistutaan kääntämään yhdenkin lapsen polku pois syrjäytymisen tieltä!” Peruspalveluihin satsaaminen kannattaa, sillä erikoissairaanhoidon kustannusten kasvu liittyy osaltaan peruspalveluiden riittämättömyyteen. Psykologien ja muiden mielenterveyden ammattilaisten työ ei ole vain kukkahattutätien puuhailua, vaan yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti merkittävää, syrjäytymistä ehkäisevää työtä.

Kirjoittaja on Poijun lasten ja nuorten psykologintyöstä vastaava psykologi Rauni Nousiainen